Portfolio 2025,
Paula Kovanen
Äitini on minun idolini. Hänen opetuksensa jokaisen ihmisen samasta ihmisarvosta ja osallisuuden tärkeydestä ovat yksiä minuun kovasti vaikuttaneista asioista niin ihmisenä kuin taiteilijana (voiko näitä kahta asiaa erottaa kunnolla toisistaan?) 90-luku. Kolme-lapsisessa perheessä meillä panostettiin kovasti siihen, että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi samalla tavalla. Tämä koski myös meidän ystäviä, kun he olivat kylässä ja laajentui kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin: Ketään ei saisi jättää ulkopuolelle. Maailma tekee sitä tarpeeksi jo itse, sinun ei tarvitse sitä tehdä.
2020-luku. Tämä ajatus kantaa taiteessani nyt vuosikymmeniä myöhemmin, kenelle ja keiden kanssa taidetta tehdään? Ketä otetaan mukaan, ketkä suljetaan ulos? Kenellä on valta sulkea muita ulos? Polttaako taide siltoja välillämme vai rakentaako se niitä?
Hyvinvointia kulttuurista -musiikkitoimintaa iäkkäille
Tästä se oikeastaan ammatillisesti alkoi. Vuosi 2012 ja olin saanut ensimmäisen taideapurahani Suomen Kulttuurirahastolta. Myöntökohde: Hyvinvointia kulttuurista, musiikkipaja ikäihmisille. Perustin yhdessä seniori-ikäisten helsinkiläisten kanssa Roopen Napit -soitinyhtyeen, joka harjoitteli viikoittain ja esiintyi palvelutaloissa. Taide oli välillämme kommunikointiväline, liima, canvas, johon ehdottaa eri värejä ja muotoja yhdessä. Se ilo, jonka näin osallistujien silmissä, että minä taiteilijana voin antaa tällaisen kokemuksen muille ja he voivat antaa tällaisen kokemuksen minulle!
Vettä on virrannut yli kymmenen vuotta tämän jälkeen ja olen toiminut yhteisötaiteilijana iäkkäiden musiikkihankkeissa, ohjannut musiikkitoimintaa palvelutaloissa sekä toteuttanut iäkkäille suunnattuja esityksiä ja kuunnelmia. Uusin projektini koskee taidetoimintaa kehitysvammaisille ikäihmisille. Alla oleva kuva on Roopen Napit -yhtyeen ensimmäiseltä keikalta.
Elämä on musiikkia
Taidetta erityisryhmille
Ensemble Palo
Taidetta ikäihmisille
Ensemble Palo on taiteen ammattilaisista koostuva kollektiivi, jonka visiona on yhdistää sosiaali- ja kulttuurityö.
Ensemble Palo tuottaa tällä hetkellä Tammi-hanketta, joka on senioreille
suunnattu teatteriprojekti, jossa taiteen avulla parannetaan
ikäihmisten hyvinvointia.
Teemme myös tilaustöinä räätälöityjä koulutuksia ja kursseja eri yhteisöille ja organisaatioille.
Paula toimii kollektiivissa tuottajana ja näyttelijänä.
Klikkaa lisätietoja alhaalta:
Muut työt ammattiesiintyjänä
Esittävien taiteiden puolella olen esiintynyt ja valmistanut etenkin lasten teatteria. Viime vuosina minua on alkanut myös kiehtoa viedä taidetta muotoihin ja paikkoihin, jossa sitä ei ole ennestään paljoa ollut. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi kaksi paikkasidonnaista kuunnelmaa Kenenkään Edith (HIT Helsinki) ja Aava (Espoon kaupunki).
KENENKÄÄN EDITH
𝙾𝚗 𝚘𝚕𝚎𝚖𝚊𝚜𝚜𝚊 𝚊𝚜𝚒𝚘𝚒𝚝𝚊,𝚓𝚘𝚒𝚝𝚊 𝚒𝚝𝚜𝚎𝚜𝚝ää𝚗 𝚑𝚊𝚕𝚞𝚊𝚒𝚜𝚒 𝚔𝚞𝚞𝚕𝚕𝚊 𝚜𝚊𝚗𝚘𝚝𝚝𝚊𝚟𝚊𝚗. 𝙹𝚊 𝚜𝚒𝚝𝚝𝚎𝚗 𝚘𝚗 𝚊𝚜𝚒𝚘𝚒𝚝𝚊, 𝚓𝚘𝚒𝚝𝚊 𝚎𝚒 𝚑𝚊𝚕𝚞𝚊𝚒𝚜𝚒.
𝙹𝚊 𝚜𝚎𝚕𝚕𝚊𝚒𝚜𝚒𝚊 𝚒𝚑𝚖𝚒𝚜𝚒ä,𝚓𝚘𝚒𝚍𝚎𝚗 𝚊𝚜𝚒𝚊𝚝 𝚝𝚞𝚕𝚎𝚟𝚊𝚝 𝚊𝚒𝚗𝚊 𝚔𝚞𝚞𝚕𝚕𝚞𝚔𝚜𝚒. J𝚊 𝚜𝚎𝚕𝚕𝚊𝚒𝚜𝚒𝚊, 𝚓𝚘𝚝𝚔𝚊 𝚒𝚝𝚜𝚎 𝚟𝚊𝚒𝚖𝚎𝚗𝚝𝚊𝚟𝚊𝚝 𝚒𝚝𝚜𝚎𝚗𝚜ä.
𝙹𝚊 𝚜𝚒𝚒𝚗ä 𝚓𝚘𝚜𝚜𝚊𝚒𝚗 𝚗𝚒𝚒𝚍𝚎𝚗 𝚔𝚊𝚒𝚔𝚔𝚒𝚎𝚗 𝚟ä𝚕𝚒𝚜𝚜ä 𝚔𝚞𝚕𝚔𝚎𝚎 𝚑𝚢𝚟ä𝚔𝚜𝚢𝚝𝚢𝚔𝚜𝚒 𝚝𝚞𝚕𝚎𝚖𝚒𝚜𝚎𝚗 𝚑𝚎𝚗𝚝𝚘 𝚛𝚊𝚓𝚊.
Kenenkään Edith on kävelykuunnelmateos, joka pohtii hyväksytyksi tulemisen vaikeutta ja ylikiltteyden helppoutta. Paikkasidonnainen kuunnelma koetaan yksin, itse valitsemana ajankohtana Helsingin Käpylän Taivaskallion ulkoilualueella. Kenenkään Edith koostuu kuunnelmasta ja postitse lähetettävästä materiaalikirjeestä. Kokijaa pyydetään saapumaan Käpylän pelastusasemalle materiaalikirjeen kanssa ja asettumaan seisomaan pelastusaseman kyltin eteen. Tässä kohtaa on aika laittaa kuunnelma päälle. Tervetuloa!
Kuunnelman ja videotaltioinnin (ympäristö, jossa kuunnelman kokija on liikkunut), voi katsoa:
AAVA
Aika, kiire, tavoitteet.
Onnistua, pelätä, väistää.
Mistä pysähtyminen oikein alkaa?
Aava on paikkasidonnainen kävelykuunnelmateos, joka koetaan itse valitsemana ajankohtana Espoon merellisissä rantaraitin maisemissa ja ympäristössä.
Teoksen voi kuunnella:
Kuvagalleria esityksistä
Taiteen ei pitäisi olla luokka-, syntymäperä-, sukupuoli- tai ominaisuuskysymys. Kellään ei pitäisi olla valtaa päättää mikä on "oikeaa taidetta". Koska silloin taide muuttuu yksipuoliseksi ja siitä katoaa sen vapaus, leikkisyys ja yllätyksellisyys. Ja se on minusta sitä taiteen taikaa.